Suomen kalliokuvat kertovat
Rauno Lauhakangas
Helsinki Institute of Physics
Ihmishahmot
Ihminen esiintyy kalliomaalauksissa hiukan hirveä useammin, noin 32 prosentissa maalauksia. Ihmiset on yleensä kuvattu tikkumaisina ja sukupuolettomina. Ainoat selvät naishahmot rintoineen löytyvät As-tuvansalmelta. Joidenkin hahmojen jalkojen välissä on väriä, jonka voi halutessaan mieltää miehen attribuutiksi. Yleensä ihmiset on kuvattu edestäpäin seisomassa jaloillaan, mutta on muutamia pää alaspäin kuvattuja, kuten Verijärvellä ja Mäntyharjun Haukkavuorella. Suorasääristen lisäksi monilla ihmisillä on länkisääret. Ihmistä on kuvattu myös sivulta ja jonossa. Kädet ovat joko ylös kohotettuina ns. adorantti- eli palvonta-asentoon, viistosti alas ojennettuina tai lanteilla. Useimmiten pää on täyteisympyrä, mutta on ympyröitäkin ja päättömiä. Ihmisen pää on kuvattu myös kolmiomaisena, kuten Värikallion maalauksessa, mutta kyseessä lienee kasvoja peittävä naamio.
Kuva: Uutelanvuoren kalliomaalauksessa on maassamme ainutlaatuinen ”seitamainen” profiili, kallionulkonema, jossa hahmottuu sivusta nähty ihmishahmo. Hahmon tiettyjä osia, kuten silmän kohtaa on korostettu punavärillä. Muut kalliotaiteemme antropomorfiset hahmot ovat jääkauden muovaamia suurmuotoja. Valok. H. Willamo
Hirvet
Hirviä on maalauksista noin 30 prosenttia. Karkeasti ottaen on kaksi tapaa kuvata hirvi: piirtää se ääriviivoin tai värittää kokonaan. Ääriviivahirville on saatettu merkitä sydämen paikka niin sanotulla sydänpisteellä kuten esimerkiksi Ristiinan Astuvansalmella, Heinäveden Vierunvuorella ja luvan Sarkaslammella. Täyteishirvien joukossa on Suomen kauneimpana pidetty Konniveden Haukkavuoren hirvi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että valtaosa ääriviivahirvistä katsoo vasemmalle, kun taas täyteishirvet on usein maalattu katsomaan oikealle. Lisäksi on erilaisia tikkumaisia ja viivamaisia eläinhahmoja, joiden on tulkittu esittävän hirveä. Nykytietämyksen valossa kuvat muuttuivat pelkistetyimmiksi ja luonnosmaisemmiksi tradition loppua kohti tultaessa.
Kuva: Jaalan Verlankosken niskalla sijaitseva ”freskomainen” kalliomaalaus on ehkä yhtenäisin kuvakokonaisuus Suomessa. Verlan sydänmerkillä varustetut hirvet ovat poikkeuksellisen naturalistisia. Tästä syystä ne voitaneen ajoittaa kampakeraamisen kulttuurin varhaisimpaan vaiheeseen yli 6000 vuoden ikäisiksi. Valok. H. Willamo
Muut eläimet
Muut eläimet kattavat 9 prosenttia kuvista ja käsittävät pitkän listan sellaisia eläimiä, joita ei hyvällä tahdollakaan voi tulkita hirviksi. Pieni osa kuvista esittääselvästi tunnistettavaa eläintä kuten käärmettä, suurin osa on tulkinnanvaraisia,kuten kaikki karhukuvat. Pitkähäntäinen eläin, luultavasti kettu, erottuu Uutelan-vuoren maalauksesta, vaikkapa kärpäksi tulkittava eläin Kapasaaresta, näätää muistuttava kuva Asikkalan Väinönkalliosta ja mielellään häntänsä takia koiraksi hahmotettava otus Viherinkoski B:n kalliossa ja sisilisko tai majava Värikalliolla. Kaloja on maalausten joukossa suhteellisen vähän. Selvimmät, haukea muistuttavat ovat Kapasaaressa, Juusjärvellä ja ehkä Kolmiköytisienvuorella. Mielen-kiintoista on, että Norjan kalliopiirroksissa kalojen osuus on myös vähäinen. Linnut puuttuvat Suomen kalliomaalauksista lähes tyystin. Ainoa varma on joutsenpari Rapakon maalauksessa. Tämä on erikoista, koska Karjalan kalliopiirroksissa linnuilla on niin merkittävä rooli.
Kuva: Juusjärven kala ja ihmiskuvio
Käärmeet
Käärme on ollut samaaneille tärkeä apuhenki, jonka hahmon he ovat ottaneet päästäkseen matkaamaan aliseen. Kolmiköytisienvuoren maalauksen yläosassa on selvästi käärmettä esittävä kuva ja sen vieressä ihmishahmo, jonka alaosa on jo muuttumassa käärmeen muotoon. Monissa muissa maalauksissa esiintyvän siksak-viivan on tulkittu myös esittävän käärmettä, nimenomaan meillä yleistä, selästä sahalaitakuvioista kyykäärmettä. Kirkkonummen Juusjärvellä on siksak-viivan vieressä kuvattu samalla tavoin alhaalta käärmeeksi muuttuva hahmo kuin Kolmiköytisienvuorella. Ainakin seitsemässä paikassa on ihminen kuvattu käärme kädessään tai vieressään.
Kuva: Ruokolahden Kolmiköytisienvuoren kalliomaalauksen tärkein yksityiskohta on sen yläosassa esiintyvä käärmekuvio, jonka perusteella muutkin kalliotaiteemme kulmaviivakuviot esittävät käärmettä. Käärme oli samaanin tärkeimpiä apuhenkiä henkimatkan. Valok. H. Willamo
Karhut
Karhu on ollut pyhä eläin suomalais-ugrilaisessa mytologiassa. Siihen nähden on erikoista, että Suomen kalliomaalausten joukossa ei ole yhtään täysin varmasti karhuksi tutkittavaa kuvaa. Värikalliolla on kolme mahdollista karhua, Astuvansalmella tulkinnasta riippuen 1-3 ja Juusjärvellä yksi. Kaikki ne ovat kooltaan pieniä, alle 5 cm:n pituisia. Kaksi Värikallion karhuista sekä juusjärven karhu ovat osa usean kuvan muodostamaa pystyjonoa. Yksi Värikallion karhuista on maalattu kahden ison, kolmiopäisen, samaaniksi tutkitun ihmisen väliin. Astuvansalmen mahdollinen karhukuva on maalattu sarvipäisen ihmisen, ehkä samaanihahmon pään päälle. Sarvipäähahmon pään päällä olevaa toista pientä kuvaa on tulkittu joko majavaksi tai kahdeksi päällekkäiseksi karhuksi. Myös Elimäen Vesitorninmäen maalauksessa on arveltu olevan karhu.
Ehkä karhukuvien vähäisyydellä ja pienellä koolla on yhtymäkohtia siihen, että karhun voimia ei ole haluttu manata esiin. Muinaissuomalaiset uskoivat, että jos he sanoivat eläimen nimen, he samalla ma-nasivat esille eläimen voimat. Siksi monia eläimiä kutsuttiin kiertoilmauksilla: karhu oli otso, ohto, mesikämmen, kouvo, kontio, metsän kuningas ja metsän omena tai nalle. Itse asiassa emme tiedä, mikä karhun nimi oli.
Veneet
Venekuvia on maalauksista noin 14 prosenttia. Ne esiintyvät usein pareittain, esimerkiksi Astuvansalmella, Saraakalliolla, Salmenvuorella ja Kannonaluksessa. Yksittäisiäkin veneitä on useita, kuten Siliävuorella, Muuraisvuorilla ja Rautakannan-vuorella. Emme tiedä, ovatko ne aina olleet yksittäisiä, vai onko veneen pari purjehtinut vuosien saatossa pois. Veneissä miehistö on merkitty pystyviivoin. Joillakin veneillä on kokassa hirvenpäätä muistuttava kuvio kuten Avosaaressa, Saraakalliolla, Valkeissaaressa ja Patalahdessa.
Venekuvat ovat vanhimpia maalauksiamme. Laajoissa, pitkän aikaa käytössä olleissa kallioissa, kuten Astuvansalmella ja Saraakalliolla, ne sijoittuvat kuvakenttien ylempiin osiin. Asikkalan Patalahden veneet ovat rannan siirtymähistorian perusteella vanhimpia kuviamme 7 000 vuoden takaa.
Kuva: Maamme kuvarikkaimmassa kalliomaalauksessa Laukaan Saraakalliossa ovat kalliotaiteemme omalaatuisimmat, allegorisimmat veneenkuvat. Korkealla pystysuorassa kalliossa sijaitseva kaksoisvene edustaa kalliotaiteemme vanhinta vaihetta ollen lähes seitsemän vuosituhatta vanha. Valok. H. Willamo
Kämmenkuvat ja punaväriläikät
Kämmenkuvia on kuvista noin 9 prosenttia. Ne ovat ainoita luonnollisessa koossa olevia maalauksia. Kämmenkuvia esiintyy kalliotaiteessa kautta maailman. Luola- ja kalliomaalausten kämmenkuvat voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Positiivinen kämmenkuva on tehty painamalla maaliin kastettu käsi kallioon. Negatiivinen kuva syntyy, kun puhdas käsi asetetaan kallion pintaan ja sen päälle purskutetaan maalia joko suusta tai jotain pilliä käyttäen niin, että maali rajaa käden ääriviivat. Suomen kalliomaalauksissa on vain positiivisia kämmenen kuvia. Ne voivat olla joko vasemmalla tai oikealla kädellä tehtyjä. Juusjärven kämmenkuva ei ole painama, vaan maalattu. Siinä taiteilija on nähdäksemme käyttänyt hyväkseen kivessä olevaa syvennystä, joka muodostaa oikean käden peukalon ja osan etusormea. Kämmenkuvat esiintyvät usein pareittain kuten Saraakalliolla, Muuraisvuorilla, Havukkavuori I:ssä ja Venäinniemellä. Joskus kämmen on painettu hirveä esittävän kuvan päälle.
Hopeakalliolla, Kymenkäänteessä, Lapinvuorella, Syrjäsalmella, Varisvuorella ja Viidanmäellä väriä on paksuna punaisena läikkänä. Ne on usein tulkittu tuhoutuneeksi maalaukseksi, mutta yhtä hyvin läikkä on tarkoituksella tehty selvästi näkyväksi maamerkiksi tai läikät saattavat kätkeä alleen tahallaan peitettyjä kuvia. Tätä tulkintaa tukisi havaintomme Syrjäsalmelta: punaväriläikän vasemmalla puolen on hentoja viivoja, jotka saattaisivat olla jäänteitä kuvista.
Antti Lahelman mukaan kämmenkuvat ja voimakkaat punaväriläikät liittyvät molemmat kallion rituaalisen koskettamiseen. Koskettamisrituaalia on voitu harjoittaa myös ilman, että käden kuva on maalattu. Kämmenen painamisen sijaan väriä on hierottu kallion pintaan. Kallion pyhyys on siten voitu aistia näkö- ja kuuloaistin lisäksi tuntoaistin avulla.
Kuva: Kalliotaiteen vanhimpiin kuuluva kuva-aihe, kämmenpainama, esiintyy myös Suomen kalliotaiteessa. Astuvansalmen kämmen on niistä voimakkain väriltään, ilmeisesti moneen kertaan vahvistettu. Tämä samanistinen merkki voi ilmentää hengen läsnäoloa tai maagista omistamista. Valok. H. Willamo
Geometriset kuviot
Maalausten joukossa on erilaisia viivakuvioita sekä muita tunnistamattomia geometrisia aiheita. Niissä on pysty- ja vaaka-viivoja, vinoristejä ja viivoista koostuvia ornamenttikuvioita kuten Vitträskin verkko. Tällaisten kuvioiden osuus maalauksista on 9 prosenttia.
Kuva: Vitträskin kaksi ”ryijymäistä” ornamenttia ovat kalliotaiteemme selvimmät geometriset kuviot. Vitträsk, jonka Jean Sibelius löysi 1911, on maamme ensimmäinen kalliomaalauslöytö. Geometrisia kuvioita esiintyy kalliotaiteessa sen vanhimmasta vaiheesta alkaen. Valok. H. Willamo
Kallion pinnan hyväksikäyttö
Siinä missä kallion sijainti ja muoto ovat vaikuttaneet maalauspaikan valintaan, kallion pinnan muodot ovat varmasti ainakin joissain tapauksissa vaikuttaneet itse maalausten sijoitteluun. Kalliojuonteet, syvennykset, lohkeamat ja ulokkeet ovat toimineet kerronnassa elementteinä, joiden syvempiä merkityksiä voimme vain arvailla.
Kalliossa olevia kvartsijuonteita on maalauksissa käytetty tehokeinona Rautakannanvuoren ja Sarkasvuoren hirvikuvissa sekä Rapakon joutsenissa. Rautakannanvuorella täyteishirvi laukkaa vasemmalle valkoisen kvartsijuonteen päällä, Sarkasvuorella hieman kömpelönnäköisen ääriviivahirven pään poikki kulkee ohut juonne. Kvartsijuonteen odottaisi kyllä kulkevan loogisemmin hirven luonnottoman kapean kaulan päältä, mutta ehkä kivikauden taiteilijalle on tässä käynyt maalatessa vahinko. Rapakon joutsenpari on aseteltu tummien juonteiden päälle vaaleaan kohtaan ikään kuin uimaan virrassa. Myös Suomussalmen Värikalliolla shamaaniksi tulkittu eläinpäinen ihminen näyttää seisovan tummana virtaavassa vedessä kapeiden, aaltoilevien kalliojuonteiden päällä.
Juusjärven ja Mertavuoren kaatuvia ihmishahmoja kuvaavissa maalauksissa on mielestämme käytetty tarkoituksella hyväksi kallion muotoja. Juusjärvellä kaatuvan ihmishahmon kylkeä vasten ui vasemmalta kala, jonka haluaa tunnistaa haueksi. Mertavuorella kaatuvan hahmon vasemmalla puolella on siksak-viiva, ilmeisesti käärmekuvio. Juusjärven ihminen on maalattu kalliossa olevaan, suunnikkaan muotoiseen ulkonemaan, josta muodostuu selvä raja yläpuolella oleviin tanssiviin ukkoihin ja muihin kuvioihin. Mertavuoren hahmon erottaa sen alapuolella olevista maalausjäljistä vaakasuoraan kulkeva kalliohalkeama. Ei liene kovinkaan väärä tulkinta, että kaatuvat hahmot ovat `samaaneja ja vasemmalle kuvattu eläin apuhenki, jonka hahmon he ovat ottamassa matkatakseen aliseen. Kallionulkonema ja -halkeama on valittu tarkoituksella kuvaamaan hahmon siirtymistä toiseen maailmaan.
Tuhansien vuosien aikana on tapahtunut kallion pinnan halkeamista ja lohkei-ua, joten näidenkin tulkinnoissa kannattaa tietenkin olla varovainen.
Mutta kalliomaalausten bongaamisen yksi viehätys piileekin juuri siinä, että emme koskaan varmasti voi tietää, mitä kivikauden ihminen mietti maalausta tehdessään. Voimme vain tulkita ja esittää todennäköisiä vaihtoehtoja.
Kalliomaalaukset ovat osa meidän kulttuuriperintöämme. Maalauksia ei pidäkään katsoa vain kuvina, vaan kokonaisuutena, osana muinaisen ihmisen sielunmaisemaa. Kalliotaidetta ylipäätään ei voi "lukea" koska esihistoriallisilla kalliomaalauksilla ja kalliopiirroksilla ei ole mitään tekemistä kielen kanssa. Kuvat ovat symboleita ja ne kätkevät merkityksiä, jotka aukeavat vaikeasti, jos lainkaan nykyihmiselle, joka elää aivan erilaisessa kulttuuriympäristössä kuin kivikauden ihminen.
Niukkuudestaan ja askeettisuudestaan huolimatta Suomen kalliomaalaukset ovat rikas kosketus menneisyyteemme.
Kuva: Ristiinan Astuvansalmen kuvakallion oikeassa reunassa oleva mannerjään muotoilema monumentaalinen kasvoprofiili on kalliotaiteemme vaikuttavin. ”Kalliojumalassa” erottuu silmä, nenä ja suu.
Kirjallisuus
Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja, Jukka Parkkinen & Tuija Wetterstrand, SKS 2013