Karjalan alueella Vyg joen alavirtauksella Belomorskin lähiöllä sijaitsee yksi humattavimmista Pohjois-Euroopan muinaismuistomerkeistä — kalliopiirustukset.
Ensimmäistä kertaa niistä saatiin tietää vuonna 1926 A. M. Linevskevin ansiosta. Hän oli löytänyt Besovi Sledki kallion. Vuonna 1936 arkeologi Leningradista V. I. Ravdoniksa löysi kalliopiirustuksia Zalavrugalta ja muilta alueilta. 1960-luvuilla karjalaiset arkeologit (J. A. Savvateevin johdolla) jatkoivat työtä. He tekivät vaikuttavia löytöjä Udessa Zalavrugassa ja Erpin Pudas saarella. Vuidesta 2001 tutkimuksija jatkaa N. V. Lobanova (ИЯЛИ КарНЦ РАН), on löydetty uusia ryhmiä ja kasaantumia. Tällä hetkellä hahmoja on enemmän kuin 2 tuhatta 13 eri paikassa.
Belomorskin kalliopiirustukset kuuluvat kaokoliitiiseen kauteen, ne olivat noin 6,5 tuhatta vuotta sitten, kuin ilmasto oli lämpimämpää kuin nyt. Kalliopiirustukset eroavat tosi paljon aihepiirien kannalta ja kuuluvat maailman kalliokulrruurin mestariteoksiin.Suurin osa kuvioista ovat 20–40 cm pitkiä, yksittäiset kuviot ovat melkein 3 metriä pitkiä. Ne oli tehty kvartsisilla työkaluilla — 1.5–3-5 mm syvyyteen.
Se on suurin Venäjän Euroopan puoleisen osan kalliopiirosten keskittymä, yhteensä niitä on noin 2000. Ensimmäisten 200 piirrosten löytäjä oli V. I. Ravdonikas vuonna 1936. Lähiöllä vuosina 1963-68 karjalaisten arkeologien ekspediitio J.A. Savvateevin johdolla mahtavan maakerroksen alta löysi 1176 kalliopiirrosta. Mullalta puhdistettuja kalliopiirosten ryhmiä nimitettiin Uudeksi Zalavrugaksi, vanhoja nimitettiin Vanhaksi Zalavrugaksi. Itse luonto oli säilyttänyt muinaiskuvioita nykyaikaamme saakka. Melkein 5 tuhannen vuoden ajan ne oli hyvin piilotettu maakerroksen alla.
Edelleen Jerpin Pudas —saarelta alaspäin sijaitsevalla kahdella nimettömältä saarelta on dokumentoitu 4 erillään olevaa kalliopiirroskeskittymää. Joukossa on niin yksittäisiä piirroksia (2-3), kuin runsaslukuisempiakin (10-15), joskaan yhtäkään merkittävän kokoista hahmoa ei ole. Uurrosten pieni määrä sekä niiden yhtenäinen piirrostyyli kertovat, että ne kaikki luotiin kutakuinkin samalla aikakaudella. Eniten on veneitä, myös suurikokoisia miehistöineen. Taannoin, v. 2006 Petroskoin valtionyliopiston retkikunta löysi alueen suurelta nimettömältä saarelta erään uuden aikaisemmin tuntemattoman piirrosryhmän.
Saarelta on todettu kaikkiaan 4 kalliopiirroskenttää, joista kaksi ensimmäistä löysi V. I. Ravdonikasin retkikunta v. 1936, kolmannen, ja suurimman yli 100 kuviota sisältävän ryhmän havaitsi J.A.Savvatejev vv. 1969-70. Viimeisimmän löydön teki Venäjän tiedeakatemian Karjalan tutkimuslaitoksen arkeologi N. V. Lobanova v. 2008. Nämä piirrokset ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta säilyneet huonosti, ja näkyvät heikosti eroosion kuluttamalla kallionpinnalla. Tyyppikuvioiden (veneet, peurat) lisäksi joukossa on joitakin harvanaisuuksia (Äänisen veneitä) ja varsin puhuttelevia motiiveja: hylkeitä, joutsenia, hanhia, yksi valasta ja ihmistä esittävä kuva (merijumala?) ja hieros gamos -kollaasi.
Kalliopiirrokset löysi v. 1926 A. M. Linevski Shoirukshin-saaren pohjoisniemekkeeltä. Myöhemmin v. 1968 piirroskentän päälle rakennettiin betoninen suojakatos. Kuvakeskittymän pinta-ala on kaikkiaan 12,5 neliömetriä. Kalliopinta on sileätä, kallistuma jokea kohti on huomattava, kuviot sijaitsevat 1,5-2 metriä vedenpinnan yläpuolella (19-20 metriä mpy). Tutkijat ovat dokumentoineet 400 erillistä hyvin runsasaiheista kuvaa, joskin motiivit liittyvät metsäeläimiin (hirvet ja peurat) sekä mereneläimiin (maitovalaat, hylkeet ja mahdolliset mursut). Ainutlaatuiseksi on luokiteltu noin kahen metrin pituinen antropomorfinen Piessan, eli Pirun kuva.
